Maanantai: lepo (hieronta).
Tiistai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:52min.
Keskiviikko: lepo.
Torstai: lepo.
Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:56min.
Lauantai: 7.15km kävelyä (kameran kanssa) Tiilikkajärven kansallispuistossa, kesto: 2:15min.
Sunnuntai: jalat, kesto: 0:53min.
Hieronnasta kirjoittelinkin jo aiemmin tällä viikolla ja niin siinä kävi, että (toistaiseksi ainakin) se teki temppunsa, eli siitä lähtien on akillesjänteet olleet kivuttomat. Mikä ihana tunne! Uudet lenkkarit olivat varmasti myös osallisena tähän paranemiseen, ainakin mitä ihmisten kokemuksia on lueskellut, on pelkästään kenkien vaihto saattanut parantaa koko homman. Suurin syy oli kuitenkin tuossa hieronnassa, niin jumissa siellä oltiin ja niin välitön vaikutus sillä oli. Jännää, miten koko tulehdus voi johtua kireistä lihaksista ja lihaskalvoista. Tai ainakin ne kireydet olisi tilaa ylläpitänyt hamaan tulevaisuuteen asti, ellen olisi asialle jotain tehnyt. Jännää myös ajatella, että jos olisin lääkärissä vaivan kanssa käynyt, olisin mitä ilmeisemmin saanut kouraani sairaslomaa ja lepokehoituksen, sekä tulehduskipulääkekuurin. Ja sitten se ei olisi mennyt ohi ja olisi ehkä jatkettu kortisonipiikityksellä ja olisin joutunut myös työni lopettamaan. Hyvin todennäköisesti näin. Nyt kävin hieronnassa ja ostin uudet lenkkarit ja voin jatkaa niin kuin ennenkin. Joskus kannattaa miettiä niitä muitakin vaihtoehtoja, kuin pelkkää lääkäriä ja lääkekuuria. Sitä voi parantua vaikka millä muulla tavalla. Mulla tuntuu olevan tuommoinen tapa ainakin. :D Heidi itte!
Hieronnan takia meni taas treenit vähän eri paikoille ja lopulta sieltä jäi viikon vatsalihastreeni tekemättä. Mutta se ei haittaa, sillä tänään sain vihdoin tehtyä jalkoja! Milloin viimeksi? Taisi olla kolmisen viikkoa sitten, jos puhutaan kunnollisesta treenistä. Hieroja käski pari päivää ottaa rauhallisesti vielä sen hieronnan jälkeen, mutta otin varman päälle, ja skippasin vielä torstaisen jalkatreenin. Säästin kyseisen herkun sunnuntaille. :) Mitään suuria painoja en käyttänyt, enkä olisi kyllä pystynytkään, onhan tätä taukoa tässä tullut. Enkä myöskään vielä lähtenyt tekemään esim. syväkyykkyä, enkä varsinkaan pohkeita. Syväkyykkyä voin kokeilla tulevalla viikolla jo, mikäli tämänpäiväisestä ei koivet ärtyneet, mutta en tiedä milloin niitä pohkeita uskaltaa treenata. Sitten kun tunnen olevani rohkea. :)
Alhaalla ei pumppia ja pumpilla. :D Toki posetusasentokin on erilainen. |
Jalat tuntuu kyllä nyt hieronnan jäljiltä aivan erilaiselta! En tiennytkään millaiset on normaalin tuntuiset pohkeet, esimerkiksi. :D Niitä rullatessakin on ihan eri tuntuma kuin ennen. Ovat pehmeät ja leviävät siihen rullalle, sen sijaan, että pysyisivät yhtenä kovana kasana, mikä ei anna yhtään periksi. En edes tajunnut niiden olevan niin jumissa, kun eivät mitenkään kipeät ole olleet. Mielenkiinnolla odotan kyllä pohjetreeniä, että millaiseltakohan se nykyään tuntuu!
Nyt kun koipiasioissa ollaan, niin puhutaan vähän pepustakin. Nimittäin niin surullisesti sen on käynyt, että tässä ihan voisin siitä vähän avautua. Tänään (taas) sovituskopissa ollessani näin takapuoleni peilin kautta, pöksyjä jalkaani sovittaessani, ja kyllä se vain masentaa. Ihan tulee kuulkaas paha mieli siitä millainen se nykyään on. (Tietyt) pöksyt jalassa se sentään on vielä kelpopylly, mutta siihen se jääkin. Se on nykyään surullinen, tyhjä rusina, mikä näyttää siltä, ettei mitään treeniä ole koskaan tehtykään. Enkä edes liioittele yhtään. Ja tiedän, että sovituskopin valot on armottamat jokaiselle naiselle ;), mutta oli aika, kun ne eivät olleet mun takapuolelleni ollenkaan armottomat! Tämä järjetön aerobisen määrä (työt), se, ettei pysty syömään tarpeeksi (koska työt ja kulutus), ja se, että silti syö pitkälti kaiken, minkä käsiinsä saa, on saanut aikaan sen, että lihas on kadonnut ja tilalla on pitkälti pelkkää tyhjyyttä tai löysää. Huokaus. Pyllysurku! Niin kovin sitä rakensin ja niin hienon siitä sain. No joskus sitten taas. Mikäli mulla työt joskus loppuu, kun sekin on vähän epävarmaa vielä. :D
Mutta tulevaisuudessa on aika iso suunnitelma myös tätä varten. Nimittäin saattaapi olla, että olen aika kyllästynyt tähän paikalla junnaamiseen mm. yläkropan suhteen (ei ole enää aikoihin kasvanut) ja oisi se pyllykin (ja jalat) kiva saada tehokkaasti kuntoon. Siispä PT -juttuja siellä oottaa minuakin, sitten joskus. On tämänkin tytön aika kasvaa jo pikkuhiljaa. PT:hän on jo valittu (jopa jokunen vuosi sitten :D) ja sitä suunnitelmaa en vaihda! ;) Olisi kiva nähdä mihin minusta on. Että olenko miten pahasti hardgainer, vai voinko tästä kasvaa? Että miten kasvisruokailijasta saa rakennettua tämän suurempi, vai saako? Uskon, että oikean ihmisen avulla tämä kaikki voisi onnistua. En usko, että itse enää osaan. Mutta se sitten joskus. Ei vielä.
On muuten nämä helteet sanelleet nekin tämän viikon tahtia. Joka päivä olen saanut (tässä tapauksessa joutunut) olemaan siellä helteessä ja auringossa sen muutaman tunnin, koko viikon ajan. Töitä tehden, ripeällä askeleella. Uuvun ihan tosi kovin. Töiden jälkeen olen pahimmillani niin uupunut, että olen nukahtaa istualteni. Perjantaina oli jo pakko ottaa päikkärit, kun en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Mitä useampi päivä noita hellepäiviä putkeen tulee, sitä uupuneemmaksi tulen jokaisen sellaisen jälkeen. Vettä saa kitata ja suolaa lisätä minkä kerkeää ja mikään ei riitä. Onneksi ihan vähän näyttäisi helpottavan ensi viikolle. Ainakin hetkellisesti.. Meillä on tosiaan menty tämä koko viikko sellaisella +30°C -lukemalla. Parhaimmillaan tuo lukema näkyy varjossa. Ja minä työskentelen auringossa. Kyllä sitä saa jo vähän itseään tsempata, että pääsee treenin pariin töiden jälkeen siinä olossa.
Kuuma kissallakin. |
Kuten yllä kuvista kävi ilmi, eilen lähdettiin käymään Tiilikkajärven kansallispuistossa kävelemässä, kun suolle on tässä ollut iso kaipuu jo pidemmän aikaa. Jotenkin ne helteetkin kestää ulkona paremmin (kun ei tarvitse työskennellä) kuin kuumassa kämpässä istuessa (tai reporankana maatessa). Kävely sisälsi pitkospuita ja metsäpolkuja, vähän nousua ja laskua. Ja paljon kuvaamista, eli aika rentoa. Sykemittaria mulla ei ollut, sillä se roikkuu pukukaappini naulassa töissä. Odottaa sielläkin, että joku sen joskus pukisi ylleen, kun postin jaolle lähtee. :D Kerran sen laitoin, mutta sohelsin säätöjen kanssa sen verran, etten saanut dataa läheskään koko matkalta. Siihen se sitten jäi. Täytyy koittaa panostaa jatkossa taas.
Rahkassa tällä viikolla nähtyä. |
Kreikkalaisessa käytiin taas perjantaina syömässä. Otettiin erilaiset annokset kuin viime perjantaina. Vähän arvellutti, kun kasvispuolen menussa ruoasta kerrotaan, että siellä on mm. mustekalarenkaita.. Varmistettiin tarjoilijalta, että onko tosiaan siis niitä siellä annoksessa, ja kyllä vaan. Jonkun näkemys kasvisruokavaliosta on selkeästi sellainen, että siinä voi syödä vaikka mustekalaa. No nuo renkaat saatiin vaihdettua haluamaamme lisukkeeseen. Otettiin niiden tilalle dolmades, eli viininlehtikääryleitä. Sisällä mm. riisiä.
Tuo munakoisodippi (vaalea kastike) on jotain aivan taivaallista. Se on pehmoista, valkosipulista ja p*rkele, miten hyvää pitaleivän kanssa! Pitaleivätkin oli tällä kertaa uunituoreita, eli lämpimiä. Ihan taivaallista. Jos vaikka taas ensi kerralla tänne, seuraavan ruokalajin kimppuun. ;)
Kotona on ruokalautasella näkynyt mm. itsetehtyjä lohkoperunoita, uuniparsakaalia, sekä purkkihernekeittoa. Voitteko kuvitella? Kyllä vaan. En tiedä mikä himotus iski, mutta sitä oli saatava. Ja vielä näillä helteillä! Kahelia touhua. Olen viimeksi syönyt hernekeittoa joskus 18-vuotiaana, eli siitä on se 12 vuotta jo aikaa. Itsekin sitä voisi tehdä, eikä olisi edes kovin vaikeaa. Aikaavievää tosin kylläkin, mutta ei vaikeaa. Jaanaban ohjeella tekisin, jos tekisin. Mun piti Skotlannissa asuessani tehdäkin, mutta ei meidän kaupassa myyty kuivattuja herneitä. Sitten se jäi.
Miltä se sitten maistui? Jumalattoman suolaiselta. Hyvää, mutta aivan liian suolaista. Hyvä kuitenkin sinänsä hellepäivään, että olin varmasti jo hikoillut kehostani suolat taas pihalle. Muutenhan kuuma keitto + hellepäivä = painajainen jo ajatustasolla. :D En usko, että ostan tuota enää jatkossa.
Ensi viikolle koitan tehdä vihdoin jo normaalin treeniviikon, jos tilanteet vain sen sallivat. Tosin perjantain vatsatreeniä ei tehdä, sillä silloin menen selkähierontaan. Varasin pisimmän mahdollisen ajan, sillä jo pelkkä suullinen osio tulee kestämään tuhottoman kauan, että mitä mulle saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja mitä kaikkea saattaa tapahtua ja miten huonoksi saatan mennä ja mitä kaikkea siellä selässä oikein on. :D Oikeasti kyllä jännittää miten mun käy. Kun koskaan ennen ei ole hyvin käynyt ammattihieronnalla, viitaten erinäisiin oireisiin, joista kärsin aikoinaan paljonkin. Siksi en ole enää käynyt, kun OMT -fysioterapeuttikin nosti kätensä pystyyn mun kanssa. Ei uskaltanut enää koskea. Eikä olisi enää saanutkaan koskea. Että katsotaan, miten meikän käy! Tässä on ollut useamman vuoden hyvä jakso oireiden suhteen, joten peukut pystyssä, että sama jatkuu vielä hieronnan jälkeen, sillä erolla, että ongelmat sieltä selästä saataisiin hoidettua edes jotenkuten.
Hyvää viikkoa kaikille toivottelen! Olkoon teidän pyllynne ihanan pyöreitä, soppanne vähemmän suolaista ja hierontanne rentouttavia!