Fiilikset plussista ja miinuksista

Koitetaan saada kasaan vähän noista plussakaloreista ja miinuskaloreista juttua. Voi olla, että luvassa on aika pitkä teksti. :D Korostaisin myös, että lähinnä keskityn mun tapaani tehdä tämä ja itselleni olen hakenut sitä optimaalista tapaa. Ei suinkaan tarkoita, että kaikilla olisi sama optimi. Todennäköisempää on, että jopa päinvastoin. Lisäksi kisalavahommissa tämä touhu on jotain aivan muuta.

Yleisesti ottaen koko plussakalorien pointtihan on se, että syödään yli kulutuksen, ei mitään älyttömiä määriä kuitenkaan, ja treenataan kovaa. Toiveena on, että lihas kasvaa ja tietysti toinen toive siinä sivussa on, että mikään muu ei kasvaisi liiaksi, mutta sille ei oikein mitään voi. :D Läskiä, selluliittia, mitä tahansa semmoista ylimääräistä tulee todennäköisesti ja aika varmasti. Sitä on tarkoitus pudotella sitten miinuksilla pois.

Tuon kaiken voi toteuttaa erilaisissa sykleissä - toiset saattaa olla plussilla vaikka kaksi viikkoa ja miinuksilla yhden, toiset on plussilla useamman kuukauden ja vastapainoksi miinuksiakin tulee useampi kuukausi. Kukin tavallaan. Itse olen tämän vastaavan tehnyt nyt kahdesti (talviaikaan ja kesäksi ylimääräiset pois) ja molemmilla kerroilla olin useamman kuukauden plussilla ja miinuksilla sitten sen jälkeen. Tällä kertaa mulla taisi olla välissä yksi tai kaksi viikkoa, jolloin olin miinuksilla.

Sanovat aika optimiksi painon nousuksi viikossa semmoista kolmeasataa grammaa, kun plussilla ollaan. Jos paino nousee vauhdilla kohisten, niin on aika todennäköistä, että suurin osa menee jonnekin muualle kuin lihaskasvuun. Pudotusvauhdista en osaa edes sanoa. Hidas nyt ainakin varmasti säästää eniten lihasta. Itse pitäisin hyvänä tuota samaa 300g, jos pudotettavaa on vähän. Mitä enemmän pudotettavaa on, sitä enemmän sen on ok viikossa tipahtaa.

Olen tässä matkan varrella muutamaan otteeseen verrannutkin tätä kokemusta ja vuosi sitten tehtyä. Aika pitkälti kaksi täysin päinvastaista kokemusta. Silloin ensimmäisellä kerralla tietoa oli paljon vähemmän ja asiat olisi voinut tehdä paljon paremmin. Suurinpina eroina oli sekä treenien intensiteetti ja ravinto, lähinnä ne lähteet. Vuosi sitten treenasin yksijakoisella joka toinen päivä. Toisin sanoen; en tarpeeksi kovaa. Lisäksi söin kunnolla niitä plussia myös niinä lepopäivinä. Plussakalorit otin pääasiassa hiilareista ja se lopulta näkyi mun kropassa sillä, että vatsaan kasvoi suurikin rasvakerros ja jenkkikset tursuivat. Tällä kertaa otin plussat pääasiassa proteiinista ja suurta vatsaa ei kasvanut, eikä jenkkiksistä tullut mitenkään jäätävät. Ero oli aika konkreettinen talven villakangastakin kohdalla - viimeksi ei sitä voinut käyttää, koska se ei mahtunut kiinni! Nyt mahtui hienosti. Ei tehnyt tiukkaakaan. Vaikka paino oli siis sama. Nyt tietysti myös treenasin kolmijakoisella, joten automaattisesti intensiteetti oli paljon suurempi ja treenikertoja tuli viikkoon enemmän, kun joka toista päivää ei tarvinnut pötkötellä. Molempina kertoina jätin aerobiset pääasiassa pois/huomattavasti vähemmälle, koska ne nyt yksinkertaisesti syö pois tehoja ja kuluttaa konkreettisesti energiaa, jolloin lihaksille jää sitä vähemmän.

Viime kerralla ei se lihas juuri plussakaudella kasvanut. Hirveän vähän kuvia niiltä ajoilta. Vähän kuitenkin, ja ei niissä juuri suurta lihasmäärää näy..

Pullistelee. En sitten tiedä mitä. :D Tammikuu 2012. Ja ekassa kuvassa muuten vedetään vatsaa sisään niin p*rkeleesti.

Tammikuuta 2012 yhä edelleen.

Tällä kertaa sentään plussilla lihakset näkyivät ja esimerkiksi vatsalihakset eivät tosiaan missään vaiheessa peittyneet minnekään suuren rasvakerroksen alle. Toki rasvaa tuli, mutta se asettui hieman eri tavalla. Iso osa siitä hyppäsi mun muuten rasvattomaan yläkroppaan ja sepäs oli kivaa, kun hauiksetkin kasvoivat suuriksi ihan senkin ansiosta! ;) Ihan ehdottomasti mulle sopi ottaa lisäkalorit proteiinista hiilareiden sijaan. Yleensä taidetaan tehdä hiilaripainotteisesti. Sillä sitä tehoakin saa siihen treeniin.

Suunnilleen samassa painossa kuin edellisenä vuonna kuvissa yllä, mutta treeni meni pikkasen paremmin perille - vaikka sitten lomamökillä.

Tää oli mun huippuhabani silloin 2012. Tästä lähdettiin painoa hilaamaan taas alaspäin.

2012 sitä jotenkin lapsellisesti odotti (kun ei tietoa ja taitoa ollut niin paljoa), että sieltä alta kuoriutuu hirvittävät lihakset. No eipä sieltä juuri mitään ihmeellistä löytynyt. :D Jalat olivat loppupeleissä muuttaneet koostumusta kyllä, löysästä kiinteäksi, mutta koko niissä pysyi samana. Kyllä mä tuolloin vannoin, että ei ikinä enää, ei noista plussista saa kuin läskiä. No sitten sitä tietoa olikin hieman enemmän ja oman kropan tuntemus oli paljon parempi, ja pitihän sitä sitten koittaa! Paljon paremmin tämä meni kyllä tällä kertaa, joskaan ei ihan virheettömästi.

Pudotusvaiheessa, sama paino. 2012 - 2013.

Tällä kertaa paino nousi samaa sopivaa tahtia per viikko (n. 300g). Plussilla olin suunnilleen yhtä kauan kuin viimeksikin (muutama kuukausi) ja samaan painoon asti mentiin. Okei, tällä kertaa jäi sata grammaa alemmas kuin viimeksi.. :D En osaa sanoa onko lihasta tarttunut tälläkään kertaa sen enempää, muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. Kun tällä kertaa miinusteluvaiheessa tuli sitten niitä ns. mokia ja voi olla, että jos jotain tarttui plussilla, ne katosi miinuksilla. Tai suuresti miinuksilla en siis ole ollutkaan tässä missään vaiheessa, lisäsin vain aerobista ja katsoin vähän mitä sinne suuhuni laitan (ja esimerkiksi että mihin kellonaikaan). Liikunnalla tehtiin se vaje siihen päivään, kalorit on pysyneet kivasti 1400-1500 joka päivä.

Tästä kunnosta lähdettiin plussille viime vuoden puolella.

Nuo pudotusvaiheessa sattuneet tapahtumat olivat järjetön stressikausi, joka laittoi jo yksistään kropan sekaisin. Sen lisäksi ruoka ei maistu normaalisti silloin kun mun on paha olla. Toiset syö suruunsa - itse taas saan silloin itseni pakottaa syömään ja se ei todellakaan aina onnistu toivotulla tavalla. Pari suurinta pudotusta tämän jakson aikana oli 1,1kg viikossa ja toisella 900g viikossa. Aivan liikaa, kun pudotellaan näin pienissä määrissä. Puhutaan kuitenkin kokonaisuudessaan ihan kolmesta kilosta tai jotain sinne suuntaan. Lisäksi olen hyvin tietoinen, että nuo mun überpitkät kävelylenkit on ihan satavarmasti lihasta kuluttavia. Mutta niin tärkeistä kävelyistä on kyse, etten siitä sitten välittänyt, enkä tässäkään kohtaa harmittele asiaa. Menen pitkille kävelyille jatkossakin. :)

Nyt on tosiaan lähtöpainoon matkaa enää muutama sata gramma ja todennäköisesti nekin tässä tipahtaa vielä itsekseen pois. Saa kyllä tipahtaakin, koska vielä ei ole hyvä. Kalorit olen kuitenkin nostanut jo ylemmäs, joten ihan itsestään saa kroppa hoitaa tämän loppuun, mä tahdon syödä enemmän. :D Itsekseen se hoiti 300g viime viikkonakin pois, vaikka syötiin paljon. Se menee sinne missä sen on hyvä. Mun on hyvä, että sen ois hyvä siellä, missä bikinit näyttää ok:lle päällä. :D Vaikka täällä tuskin tommosia kelejä tuleekaan olemaan, niin mun itseluottamukselle on tärkeä, että mun kroppa on siinä kunnossa, että tiiän siinä olevan kaikki sopivasti kohdillaan, vaikkei itseni lisäksi sitä kukaan muu olisi edes pällistelemässä. Itsehän minä itsessäni elän ja peilistä näen minut.

Tätä viime kesän peppua ootellaan taas ilmestyväksi. Kivointa tässä on tietää, että se on sentään olemassa. Mulla on todisteita, oon nähnyt! :D

Miten sitten jatkossa, teenkö tämän uudelleen? Todennäköisesti en. Luulen, ettei mun kroppa kestä. Tällä kertaa meni hormonit sekaisin pudotusvaiheessa huolimatta siitä, että en edes ole ollut millään dieetillä. Kilpirauhanen alkoi ilmoitella itsestään usealla eri tavalla ja esimerkiksi sitä sykettä odotan tässä palailevaksi sinne ihan normaaliin yhä edelleen. Osittain se on jo siellä, pientä hienosäätöä kun vielä tekisi niin on sykemaali saavutettu. ;) Nämä kilpirauhasen ilmoittelut pahensivat myös mun PMS -oireilua aivan tajuttomasti. Enpä muista milloin olisi kahden viikon oireet olleet päällä. Aamusta iltaan olet kuin vankina omassa mielessäsi, tunnet kiukkua vaikka järkeilet, ettei ole mitään syytä siihen, mutta hemmetti, kun et pysty siihen vaikuttamaan. Voin sanoa, että se on ihan yhtä kamalaa, ellei jopa kamalampaa sille joka oireilee, kuin mitä se on niille, jotka saa siitä osansa. Nyt viimeisen kuukauden aikana mun kehossa on tapahtunut niin paljon erilaisia hormonisekamelskoja ja konkreettisia suuria muutoksia, että pää on vieläkin vähän pyörällä niistä kaikista ja mietin, että mikä niistä nyt on normaalia ja mikä ei. Katsotaan seuraavan kierron aikana tapahtuvat tuntemukset ja kaikki muutkin, että mikä tässä ehkä jää pysyväksi ja mikä ei.

Joten sanoisin, että tällä oireiluilla ja muutenkin, kun on ennenkin kilpirauhasarvot mahtuneet juuri ja juuri normaalin haarukkaan, leikkisin terveydelläni jos tätä harrastelisin useamminkin. Siksipä se ei olisi välttämättä kovin fiksua. Ja olenhan lihaksia onnistuneesti kasvattanut ihan normaalilla treenillä ja syömisellä, ilman että mitään on pitänyt syklitellä. Sitä voi syödä niin optimaalisella tavalla, ei tarkoita mitenkään kurinalaista syömistä kuitenkaan, kun tuntee kroppansa ja tietää mitä se tarvitsee, että kehittyy ja lihas kasvaa - vaikka paino ei edes muuttuisi. Näin sitä on tapahtunut ihan silminnähden viime kertaisten plussien ja tämän kertaisten plussien välisellä ajalla. Syönyt sopivasti, treenannut sopivasti, ei ottanut stressiä kummastakaan. Ja lihas kasvoi. Teen mieluummin jatkossakin niin. En sano, että ei koskaan enää, mutta tällä hetkellä ajattelen, että syklittely olisi vain typerää. Ainakin näin pitkillä sykleillä.

Lisäksi, kehotyypiltäni kun olen ektomorfi, eli luonnostani hoikka ja hentoinen, on mun yksinkertaisesti vaikea, ellei jopa mahdoton, kasvattaa sellaisia lihaksia mitä tahtoisin. Olen aika varma, että suurin osa naisista, jotka olisivat samanlaisissa mitoissa, söisivät kuin minä ja treenaisivat kuten minä, menisivät lihaskasvussa mun ohi ihan heittämällä. Muhun ei vain tartu liha niin kuin suurimpaan osaan ihmisistä.  Esimerkiksi mieheni on sellainen, että hän vilkaisee puntteja ja heti on lisää lihasta kehossa, vaikka samaan aikaan noudattaa rankkaa juoksuohjelmaa.. Epäreilua, eh? :D Itse saan nähdä tuplasti tai triplasti sen vaivan kuin muut, ja silti se saattaa olla täysin mahdoton urakka. Toisilla on lihakset pitkänmalliset, toisilla taas muhkumpaa mallia. Itse olen aika varma, että kuulun tähän pitkänmallisten lihasten kerhoon. Olikin hauska lukea Mimosa Isomäen juttu Bodaus -lehdestä, jonka voitte lukea kyseisen kaunottaren blogista tästä linkistä. Lehtikuvat saa suuremmaksi ja juttu on luettavissa kokonaisuudessaan ihan niiden kautta. Mielestäni minulla ja hänellä on kroppa samaa mallia. En sano, että yhtä paljon lihaksia tai että olisin yleensäkään mitään hänen rinnallaan, mutta kropan malli on sama. Ja hänellä on pitkänmalliset lihakset. Ei hänestä todennäköisesti koskaan tule sen muhkumpaa. Kuten ei minustakaan.

Ektomorfista Kaisa Jaakkola kirjoittaa Hormonitasapaino -kirjassaan mm. seuraavaa:

Ektomorfi on kestävyysurheilijan perikuva: hän on laiha ja usein myös pitkä. Ektomorfin luuston rakenne on hentoinen ja hänellä on usein ohuet raajat. Rasva ei tartu häneen helposti, mutta eipä tartu lihaskaan sen paremmin. Ektomorfin rasvaprosentti voi luontaisesti olla selvästi alle suositellun.
Ektomorfi saa nähdä kovasti vaivaa kasvattaakseen lihasmassaa. Naisten keskuudessa ektomorfi on se tyyppi, jolle kaikki ovat kateellisia, koska hän ei liho millään, söipä hän mitä hyvänsä.
Ektomorfin kilpirauhanen toimii vilkkaasti ja aineenvaihdunta on vauhdikas. Sympaattinen hermosto aktivoituu herkästi ja hänen elimistönsä tuottaa paljon katekoliamiineja eli adrenaliinia ja noradrenaliinia, tai on niille hyvin herkkä. Jos ektomorfi laiminlyö hyviä elämäntapoja, rasva varastoituu hänellä herkimmin keskivartaloon.

Ainoa, mikä kuvauksessa ei itselleni täsmää on suositeltu makrojakauma. Ektomorfin hiilihydraattien sietokyky on erittäin hyvä ja hän tulee toimeen parhaiten runsashiilihydraattisella ruokavaliolla. Ruokavalion ravintoaineiden jakauma on karkeasti noin 55% hh, 30% p ja 15% r. Itse pullahtaisin nesteiseksi noista hiilareista ja vähäisistä protskuista. Lisäksi rasvan määrä on mulla oltava ainakin tällä hetkellä huomattavasti korkeampi, kun miettii kilpirauhasen toimintaa juuri nyt. Voi olla, että normaalisti voisi olla noinkin alhaalla. Mulla tosiaan on erittäin vilkas aineenvaihdunta ja paino kyllä putoaa erittäin helposti, mutta sen nostamiseen saakin nähdä aivan järjettömästi vaivaa. Saati sitten lihasmassan kasvattamista varten. Ja pieni olen, ollut lapsesta lähtien. Usean vuoden järjettömällä päivittäisellä p*skan syömisellä sain painoa 10 kiloa lisää (liikaa). Moni muu olisi saanut samalla meiningillä useita kymmeniä. Tässä asiassa täytyy olla onnellinen, että olen juurikin tällainen, jolla se paino ei nouse. :D

Mutta. Onhan tässä taas sellainen itsensä hyväksymisen paikka. Ei minusta tule isoa koskaan. Olen tällainen hentoinen, vaikka treenaisin niin p*rkeleesti ja tekisin kaiken pilkuntarkasti oikein. Siispä mennään tällä! Treenataan edelleen niin p*rkeleesti, mutta ei se sen suurempi kroppa silmissä kiiluen. Mä pääasiassa tahdon vain, että minusta yleensäkin näkee (minä siis itse) sen, että jotain on tehty. Mun mielestä olen sellaisen tilan saavuttanut. Ja se paino on edelleen vain numeroita, ja edelleen ollaan kaikki keskenämme erilaisia. Se mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Mä olen itsessäni onnellinen ja paljon olen saavuttanut. En ehkä kaikkea sitä, mitä moni muu saavuttaisi samalla tavalla, mutta ehkä kuitenkin enemmän olen saanut nähdä vaivaa päästäkseni tähän tilanteeseen, missä olen nyt. Ja pakkohan sitä on olla ylpeä siitä. Hell yeah! :)