Hormonihirviö

Voi apua. Eilen oli tarkoitus kirjoitella oikein postaus (ja vastata niihin uni -kommentteihin), mutta sinnepä jäi, kun tuli jotain muuta tekemistä. En koko päivän aikana saanut tehtyä mitään, mitä olin suunnitellut. Mutta en valita, jännä päivä oli!

Eilen oli punttivapaapäivä ja kävin kävelyllä. Seitsemän aikoihin lähdin jo ja sen 16 kilometriä ja risat sain vihdoin tallusteltua. Menosuuntaan myötätuuli ja käännöksen jälkeen menikin hirveän kivasti loput kahdeksan kilometriä ihan jäätävään jäätävään (eli todella voimakkaaseen ja todella kylmään :D) vastatuuleen. Turvotin silmäni pahasti, vaivaa vielä tänäänkin. Mutta siitä ei enempää, itsepähän sinne menen ja tällä mennään. :D Tänään aamulla käytiin miehen kanssa kävelemässä päälle 9 kilometriä. Huomenna taas punttitreeniä, jalkoja. Kevyen viikon viimeinen (ja kolmas) punttitreeni.

Eilen aamulla.

Paino oli tipahtanut vaivaiset 300g viikossa. Tosin ei se yllätäkään, kun en miinuksilla juuri ole, ainoastaan päivinä kun liikun. Tässä välissä on ollut kolme lepoa. Lisäksi vatsa ei vieläkään toimi ihan toivotulla tavalla. Viikko vielä aikaa, kuten itselleni asetin tavoitteeksi. Kilo tai jotain. Ei mahdoton ollenkaan, kun sen olen jo kahdesti aiemmin tässä tehnytkin, mutta..

..en tiedä tahdonko tässä välissä vetäistä mitään kahelia viikkoa joko suurella liikuntamäärällä tai vähäisemmillä kaloreilla. Syynä on nyt se, että epäilen hieman hormoneissa olevan häikkää ja nimenomaan kilpirauhashormoneissa. Olen tässä jo kaksi viikkoa ihmetellyt niitä matalampia sykkeitä. En keksinyt sille mitään syytä, kunnes erinäisistä muista oireista johtuen ajattelin vilkaista taas sitä Kaisa Jaakkolan kirjaa Hormonitasapaino. Meinasin, että kun tässä ei ole vatsa toiminut normaalisti, niin erinäiset hormonit eivät ehkä pääse myöskään imeytymään (ja mahdollisesti osa niistä imeytyy takaisin kehoon kun eivät pääse ulos kehosta). Tuossa kirjassa on selkeät kuvaukset ja listat, että minkä puute saattaa oireilla ja miten. Selailin niitä listoja, missä täsmäisi nämä kaikki muutkin oireet, mitkä ovat aivan selvästi normaalista poikkeavia. En osannut edes koko sykeasiaa miettiä, kunnes siihen törmäsin siellä. Hidastunut sydämen syke. Listan otsikkona; 'Liian vähän kilpirauhashormoneja tai ne eivät pääse soluihin'. Katsoin listan muita kohtia. Viisitoista kohtaa, joista kolmetoista on kohdallani täysin selkeitä (myös vatsan toimimattomuus). Kahdesta ruksaamatta jättämästäni toinen oli 'miehellä erektiohäiriöt'. :D :D Eli neljästätoista kolmetoista.. ;)

Kyseessä ei ole sellaiset oireet, että voisin listaa katsellessa miettiä, että 'joo tota olihan mulla tommonen olo tossa yks päivä..' tai 'joo itseasiassa kyllä mua välillä vähän väsyttää..' tms. Nämä kaikki täsmäävät aivan ryminällä, voimakkaina, päivittäisinä. Sellaisina, että olen niistä jokaisen laittanut merkille aivan ilman kyseistä listaakin. Hirvittävän helposti ja paljon laitan aina niskan piikkiin, mutta sepä se. Aina joskus mietin, kuinka paljon sen piikkiin tulee laitettua asioita, jotka eivät sillä kertaa olisikaan siitä. Kilpirauhasarvot mulla on katsottu muutamaan kertaan näiden niskavaivojen alkamisen jälkeen ja ihan rajoilla ollaan oltu. Asiahan ei suinkaan ole näin yksinkertainen, esimerkiksi toisessa maassa on eri arvot ja USA:n puolella olisin ollut asteikolta reilusti ulkona. Peruskokeet eivät ole myöskään kovin kattavat. Ne ovat vain pintaraapaisu (Hormonidieetti -kirjassa asiasta paljon lisää).

Huonosta ja epänormaalista olosta johtuen olen myös todella, todella kiukkuinen. Suurimman osan aikaa.
Stressinsietokykyni on nolla. Ja siis stressiä saattaa aiheuttaa tässä tilanteessa vaikka liian pitkään
kohti tuijottava kissa.

Palataan sykkeeseen ja siihen, miten se on tipahtanut. Kyseessä on siis selkeä vähintään kymmenen, yleensä kahdenkymmenen pykälän tipahdus. Selailin punttitreenien ja kävelyiden sykkeitä. Niissä on keskisyke tipahtanut juuri tuon 10-20 pykälää. Maksimit on tipahtaneet monissa treeneissä yli sadastaseitsemästäkymmenestä lukemiin 140-150. Tämä kaikki alkoi stressaavan viikon jälkeen aivan siis yhdessä yössä, lepopäivän jälkeen. Tuona viikkona treenasin paljon, normaalia enemmän. Nukuin enemmän vastapainoksi, ja tuosta syystä taas päivästä jäi yksi ruokailu pois, eli miinuksilla oltiin isosti. Sitten stressi loppui, palattiin normaaliin. Silloin torstaina oli sykkeet vielä treenissä normaalit ja illalla loppui stressiviikko. Perjantaina lepopäivä ja lauantaina treenissä sykkeet olivat tipahtaneet 10-20 pykälää. Tänään käytiin miehen kanssa yhdessä kävelyllä. Miehen kunto on juoksijana paljon parempi kuin minun ja meillä on aina semmoinen parinkymmenen pykälän ero keskinäisissä sykkeissä. Nyt sykkeet oli aika samoissa. Hassua on, että hengästyn silti samalla tavalla. Ennen mittarin vilkaisua saattaa olla fiilis, että nyt hengästyttää ja olo on, että syke on varmaan 120-130. Sitten se onkin vain 100. Tänään yhdeksän kilometrin kävelyllä keskisyke jäi alle sadan. En tiedä milloin olisi viimeksi käynyt noin. Ikinä?

Samaan aikaan tässä oli myös rautatabletit loppu. Rautaahan en saa läheskään tarpeeksi ravinnosta (olen laskenut) ja sen vähäisenkin määrän sabotoin mm. maitotuotteilla (estää jopa 80% raudasta imeytymästä). Tämä tauko oli vissiin kolmisen viikkoa, en ole varma. Nyt on taas vissiin viikko syöty rautaa purkista ja pidetään kyllä huoli, että tulee olemaan aina lisänä (kyseessä siis vain 20mg rautavalmiste). Monivitamiinia popsin kyllä koko ajan, josta saa myös kilpirauhaselle tärkeitä aineita. Mutta kaikkihan vaikuttaa kaikkeen. Kun jokin ei imeydy tai sitä ei saa tarpeeksi, se vaikuttaa taas moneen muuhun, mikä vaikuttaa taas moneen muuhun, mikä.. Tiiätte varmaan.

Eli päällä oli samanaikaisesti mm. oikeasti aivan hirvittävä stressi, normaalia alhaisemmat kalorit, rautavaje ja selkeästi suurempi treenimäärä. Tämän lisäksi oli se eräs päivä, kun popsin viljoja, eli niitä protskupatukoita (maissi) ja söin kaurapuuroa. Jos suolisto ei niistä tykkää (kuten mulla), se saattaa vaikka falskata. Eli vuotaa kehoon. Eli tarvittavat aineet eivät todellakaan imeydy ja koko kehon tasapaino saattaa mennä ihan tolpiltansa. Mielestäni tässä on ollut todella paljon tekijöitä, jotka on saattaneet saattaa mun kilpirauhasen TAI sen sen hormonien pääsyn sinne, minne kuuluu, toimiakseen optimaalisella tavalla. Tuo sykkeen muutos on sellainen, että se on hirvittävän selkeä. Ja sitä en missään tapauksessa, missään tilanteessa, voi laittaa niskan piikkiin. Monet muut, joskaan en kaikkea, saan laitettua niskan piikkiin halutessani. Tosin niiden voimakkuus on kaikkea muuta kuin täysin perusmeininkiä.

Mitä nyt sitten? No en ehkä vetäise tosiaan ainakaan mitään viikon hulluttelua tässä kohtaa. Liikun normaalisti, mutta kaloreita en vedä alhaalle. Toisaalta toivoisin, että tämä pudotusvaihe olisi pian ohi, jotta pääsisin takaisin normaaleihin kuvioihin, mukaan lukien normaalit kalorit, eli treenien aiheuttama vaje syödään taas takaisin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tässä kohtaa en heti marssi lääkärin vastaanotolle, vaan katson, josko normaalit ruokailut ja elämä muutenkin tuo normaalin olonkin takaisin - ja sykkeen omille lukemilleen. Kovin pitkään en sitä katsele jos ei lähde normalisoitumaan, sillä ei tämä nyt mitään hauskaa ole. Mutta kyseessä ei tarvitse olla kilpirauhasen vajaatoiminta kuitenkaan, vaan hetkellinen hormonien tasapainon horjuminen, joka voi korjaantua sillä, että syö energiatarpeensa verran tai vähän yli ja katsoo mitä syö, mikä keholle sopii, jotta suolisto toimii ja kaikki tarvittava imeytyy niin kuin pitääkin, sekä myös poistuu kehosta, niin kuin pitääkin. Peukut siis pystyssä.

VOI EI ÄITI ON TAAS PAHANA

Tällä hetkellä olen ihan pelkkää höttöä koko akka. :D Eli olo on kuin olisin täysin pihalla aivan kaikesta, sanoja ei puhuessa löydy ja mistään ei mitään tajua. Niskan piikkiin - tai sitten tämän muun piikkiin. Pahoittelen tekstin mahdollisia epäselvyyksiä ja pahoittelen, että unipostauksen kommentteihin vastaaminen lykkääntyy taas. Tahdon olla kyllä selkeästi skarpimpana kun ne käyn läpi! Tuhatmiljoonaa blogiakin lukematta. :( Ainaski!