Ennen kuutamoita päivän treeneistä. Selkää ja hauista oli tänään ja pääsin jälleen treenin päätteeksi kokeilemaan sitä staattista pitoa, josta kirjoitin aiemmin. Nyt tipautin painoja entisestään ja säälittävät yksitoista kiloa siinä mutkatangossa oli yhteensä. Ja sillähän se onnistui jo suhteellisen mukavasti! En sekoillut laskuissa eikä ärräpäitä lentänyt, mutta perkule että hapotti. :D Loppuun onnistuin vielä tekemään pari toistoa (viisi, mutta ei ne loput olleet nättejä ;).
|
Treenin jälkeen. Mulla on ihan sellainen fiilis, että ojentaja on tässä viime aikoina tuplaantunut tai jotain.
On vissiin tehty vahingossa jotain oikein. Tai jotain. :D |
Rahkan syöminen treenin jälkeen oli ihan pikkasen haastavaa, kun kädet tärisi kuin oisi ollut umpijäässä. Ei meinannut lusikka pysyä kourassa ja hyvä ettei suusta mennyt huti. :D Joko ootte kokeilleet noita staattisia pitoja? Miten meni? Kokonaisuudessaan treeni oli hyvä, vaikka fiilis oli alkuun kaikkea muuta. Olin aamusta niin kiukkunen! Eikä yhtään huvittanut mikään. Treenatessa se fiilis siitä taas muuttui, niinkuin aina, ja yllätyin kyllä kun tuntui voimaakin olevan enemmän (enemmän toistoja kuin viimeksi).
Eilen en syönyt yhtään protskupatukkaa ja vatsassa ero eiliseen on tänään kuin yöllä ja päivällä. Pöhö lähti sekä sisä- että ulkopuolelta. Ei siis kannata syödä kolmea patukkaa päivässä. :D Eikä muutenkaan joka päivä. Kyllä mä sen olen huomannutkin, että kun muuttivat reseptiä noissa patukoissa niin, että valmistuksessa onkin käytetty maissia, niin ei enää kroppa niin kovin tykkää. Vaikka mä kuinka itse tykkäisin. :)
|
Tätä ei treenattu tänään. |
Crossailin taas 40min ja kattelin pari jaksoa Will&Gracea. Meinasin mennä kävelylle pihalle. Se oli jo tosi lähellä! Tänään se kaatui siihen, ettei ollut mitään hajua mitä sinne laittaisi päälle. Tänään paistoi meinaan aurinko. Mutta muuten on pakkasta. Auringossa monia lämpöasteita, mutta ilma on kuitenkin kylmän viiman vuoksi luonnollisesti kylmä. Paitsi auringossa. Eli pipo oisi liikaa, mutta lippis liian vähän, lämpökerrasto liikaa, mutta ilman sitä liian vähän. Hetken siinä mietin, kunnes päätin, että crossarille taas vaan. Ja onneksi menin. Oli niin keveää menoa, ettei tosikaan. Vastusta en nostanut kertaakaan, sen sijaan menin vauhdilla. Ihan parasta. Hiki lensi, mutta missään ei tuntunut. Harkitsin siinä jatkaisinko vielä suunnitellun ajan yli, mutta tulin siihen lopputulokseen, että kyselen samaa vielä kahdenkin tunnin kohdalla jos meno jatkuu noin kivana. :D
Btw, tämä mun pääkallorääsypaita oli joskus sopiva tai jopa vähän liian kireä. :)
Tästä päästään hienosti aasinsillalla painojuttuihin. Vaikkei kyse olekaan siitä ajasta nyt, kun olin pullukka, vaan siitä, kun olin kaikkea muuta. Siinä haastepostauksessa maanantaina laitoinkin kuvan vuodelta 2010, enkä muistanut olleeni niin hirvittävän pieni!! Jestas sentään. Lueskelin eilen vanhoja tekstejäni vuosilta 2009-2010, enkä muistanut myöskään, miten pihalla silloin vielä olin näissä treeniasioissa. Voisinkin nyt tämän tiedon valossa avata vähän mitä tarkoittaa blogin sivussakin lukeva 'epämääräistä sähläystä punttien kera jokunen vuosi'. Sillä kaiketi moni ihmettelee, että miksi ei ole tämän enempää tulosta tullut, jos kerran aloitti kuntoilun jo 2007. Kyllä mäkin ihmettelin sitä silloin, en ihmettele enää. :D Mistään en mitään tiennyt! Painon pudotin helposti, mutta sitä lihasta en osannut hankkia, en sitten millään. En tajunnut ottaa selvää, koska en tiennyt, että pitää ottaa selvää. En tiennyt, että en tiennyt. Ja näitä en muistaisi ilman niiden juttujen lukemista, mitä eilen luin.
Eli tosiaan, 2007 pudotin ylimääräisen painon ruokavaliomuutoksilla ja liikunnan aloittamisella. Paino putosi nopeasti ja vatsalihakset sain näkyviin aika äkkiä. Mutta siihen se jäikin. Siihen jäi painokin kivasti ja oli hyvä olla, enkä osannut edes kaivata niinkään lisää lihaksia silloin. Olin kyllä ihan todella tyytyväinen itseeni ja nautin liikunnasta. En muista yhtään mitä liikkeitä tein ja millaisilla painoilla, mutta tiedän kuitenkin että tein vähän sitä sun tätä. Söin perusterveellistä ruokaa (silloin mukana vielä kana&kalkkuna ja merenelävät) ja herkuttelin myös ihan niillä perinteisillä herkuilla. Pysyin saman kokoisena aina vuoden 2009 alkuun asti. Sitten iski keuhkokuume.
|
2007 kesä, 2008 kesä, 2009 kesä. Viimeinen keuhkokuumeen jälkeen. Kaikki kuvat Nautelankoskelta.
Ja kamera jokaisessa kädessä. :) |
Ennen keuhkokuumetta painoin siinä 47,5kg. Mielestäni näytän noissa kahdessa kuvassa terveeltä. Keuhkokuumeen vuoksi paino tipahti kolmessa päivässä 44,3 kiloon. En ollut painanut niin vähän sitten kouluaikojen! Jokusta viikkoa ennen keuhkokuumetta oli myös löytyneet ne
aivoverisuonipoikkeamat + aivoinfarktiepäily. Tämän vuoksi oli siis liikuntakielto päällä. Keuhkokuumeen tiputtamia kiloja sain takaisin muistaakseni yhden. Ei noussut paino ei. Silloin en ollut myöskään kovin tarkka siitä mitä söin, kunhan se oli 'yleisterveellistä'. Enää ihan samat eivät täyttäisi kriteereitäni terveellisestä.. :) Herkuttelin myös kun teki mieli, mutta vähemmän, koska suonipoikkeamien vuoksi TYKSin neurologi kertoi minun olevan suuremmassa riskissä sairastua valtimotautiin myöhemmällä iällä jos eläisin epäterveellisesti, verrattuna ihmiseen, jolla on normaalit suonet. 2009 oli todella raskas vuosi. Oireilin todella kovin ja pelotti kaiken aikaa. Kaiken raskaan tekemisen kielto jatkui kuukausia, kunnes syyskuussa aloin taas hyyyyvin varovasti liikkua. Silloin lääkäri kertoi, että aivoinfarktia ei voitu todistaa tapahtuneeksi. Mutta suonet on sellaiset kuin on ja niille ei voi mitään tehdä, vaikka tukkeessa onkin niin paljon. Tuon jälkeen treenailin tosiaan jonkin aikaa varoen ja lähinnä jumppapallolla, kuminauhalla ja pikkupainoilla.
2010 olin jo treenieni kanssa täydessä tohinassa. Tai niin luulin. Mutta ei. :D Eijeijei..
|
Ensimmäinen 2009. Mikä reppana. :( Loput 2010. Reppanoita nekin. |
2010 aloin sitten oikein tietoisesti koittaa saada painoa ylös. Ymmärtääkseni halusin saada lihaksia, mutta en vain osannut, enkä tiennyt, etten osannut. Eilen niitä vanhoja tekstejäni lueskellessa selvisi, että treenasin, mutten 'liian kovaa, jotta en kuluta liikaa, jotta paino voi nousta.'. Niin, tota ööh!? Halusin lihaksia, mutten voinut treenata tarpeeksi kovaa saadakseni niitä, jotten vain kuluttaisi liikaa kaloreita. Näin juuri. Treenien sisällöstä en muista muuta kuin mitä kirjoitin. Ja niissä oli aina "100 vatsalihasliikettä ja puoli tuntia kuntopyörää/stepperiä + muut liikkeet.". Ja minä hölmö luulin, että noilla aerobisilla saisin lihasta peppuun ja koipiin. Siksi niitä tein. Muuten olen todennäköisesti heilunut painoilla miten sattuu ja aivan liian vähän, liian pienillä ja liian kevyesti muutenkin. Mitä sitten söin treenien jälkeen? Esimerkiksi neljännesvesimelonin. Puolikkaan ananaksen. Pari karjalanpiirakkaa. Leipää. Vasta tuolloin 2010 opin, miten tärkeää on proteiini. Ja en sitä saanut juuri mistään enkä varmasti tarpeeksi, että olisi ollut mitään mahdollisuuksia kasvattaa lihasta. No eipä siinä gainomaxit ja ehrmannitkaan enää auttaneet, kun en osannut treenata siltikään. :D Muutenhan edelleen herkuttelin silloin tällöin, olipa juttua myös treenin jälkeen mutustetusta suklaasta. :') Ja ruokaa söin aina ihan ähkyksi asti. Löytyi lukuisia merkintöjä, miten vatsa on jalkapallona, miten pitää vyöryä paikasta toiseen että pääsee liikkumaan. Uskon kyllä syöneeni ihan oikeasti kaloreissa paljon, mutta kun mulla tuo paino ei ole koskaan helpolla noussut ja se tahtoo pysyä siinä missä se oma normaalipainoni on, ja sehän on kaikkea muuta kuin kaavioiden mukainen ns. oikea normaalipaino.
2011 meni jo vähän paremmalla tiedolla, mutten silti osannut treenata tarpeeksi kovaa. Lisäksi vuosi meni muissa ajatuksissa (vaikka treenailinkin siinä ohessa niin kuin ennenkin), kun kihlauduttiin, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin ja muutettiin Saksaan. Vasta 2011 joulukuussa bongasin pienen hauiksen alun. Silloin olin löytänyt pakkotoisto.com -sivuston. :D
|
Joulukuu 2011. |
Ja heti siitä tietysti piti ryhtyä omakehitteiselle bulkille, mutta siihen nähden ei ollut edelleenkään tietoa ja taitoa tarpeeksi, jotta olisi osannut treenata tarpeeksi kovaa. Kun ylimääräinen oli taas pudoteltu pois, ei alla ollut sen enempää lihasta kuin ennenkään. Vasta huhtikuussa 2012 alkoi se jakso, kun ihan oikeasti treenasin kovaa ja tavoitteellisesti. Treeni vaihtui yksijakoisesta kolmijakoiseksi ja vasta silloin alkoi tuloksia tulla. Ja nyt ollaan tässä. Siis vasta kohta vuosi oikeasti kunnollista treeniä takana. Sitä ennen se on ollut pelkkää räpellystä, ilman tietoa ja taitoa. Tai vaikka tietoa olisikin ollut, en vaan yksinkertaisesti tajunnut. Olen ollut ihan kuutamolla ihan tosi monta vuotta. :D Jonkinlaisen pohjan sitä sai rakennettua siinä muutaman räpeltelevän vuoden aikana ja esimerkiksi vatsalihaksia oli suhteellisen kivasti jo alusta lähtien. Yllättäen se onkin ollut ainoa paikka kehossa, johon on voinut olla jo pidemmän aikaa tyytyväinen. Nykyään sentään jo vähän sinne tänne muuallekin. :)
Välillä kyllä vähän mietityttää ja harmittaa, että niin monta vuotta meni monella tavalla ihan hukkaan. Siis proteiinit! Jösses. Voisiko selkeämpää perusasiaa olla? Vaikka senkin tiesin, niin en vaihteeksi tajunnut. Niin, olen tosiaan oikeasti blondi ja se on välillä huomattavaa. :D Ja edelleen tässä opitaan. Nyt on parempi peruspohja, voi sitten taas muutaman vuoden päästä huudella, että miten kuutamolla sitä oli silloin vielä vuonna 2013.. :')
Mutta kai tekin ootte olleet hölmöjä ja kuutamolla jossain vaiheessa?! Joohan, oottehan? :')